Se on moro!! Naa kommentit tulee sitten nakojaan Jakartasta. Se miten tanne paadyttiin on helvetin pitka stoori, mutta yritan selventaa sita hieman. POR FAVOR...
7. paiva lahettiin Gileilta suuntana Mataram. Edellisiltana oltiin oltu hupsuttelemassa ja ajateltiin, etta krapulassa matkustaminen ei oo meita varten. Haettiin rommipullot mieheen ja ostettiin liput public-boattiin. Ekasta boatista myohastyttiin, koska allekirjottanut istu baarin puolella... Skarppasin kuitenkin ja tunnin venailun ja uusien lippujen oston jalkeen paastiin botskiin, kohti Lombokia. Satamasta otettiin hevos-kyyti, joka vei meidat seuraavaan public-transporttiin. Bangsalista Mataramiin mentiin Bemolla. Toyota Hiacen kokosessa myllyssa oli tommoset 15 henkee!!! Pari tuntia siina vierahti ja Oikkosen selka kiitteli. Onneksi Indonesialainen rommi lammitti mielta ja kehoo...Mataramista meidan oli tarkotus siirtya Sumatralle, tarkemmin Medaniin. Oltiin jo pitemman aikaa mietitty etta sellanen muutaman paivan lauttamatka ois vitun siisti. Selvittelyn jalkeen kavi ilmi etta lauttoja menee kohtuu harvoin tonne Sumatran suuntaan. Jakartasta lahtisi lautta Medaniin joka perjantai. Tossa lentojen ja lauttojen selvittelyssa meilla oli apuna pari paikallista sankaria Mataramissa, Hery ja sen frendi. Meille selvisi aika nopeesti etta tama on kaiken paskin aika matkustaa Indonesiassa. Ramadan oli loppunut kuun alussa ja Ramadanin jalkeen vissiin kaikilla muslimeilla on parin viikon loma. Meidan matkustusajankohta osu just ton kanssa paallekain. Se tarkotti sita etta kaikki lennot, bussit ja lautat taynna ja hinnat melkeen kaksinkertaset!!! Seuraavalla reissulla on sitten viisaampi. Meita ei kuitenkaan kiinnostanu jaada enaa Lombokiin vaan paatettiin lahtee yrittaan perjantaiksi Jakartasta lahtevaan lauttaan. Hery hommas meille paivan varotusajalla liput kohtuuhinnalla, vaikka kaikki lennot oli taynna!!! Muutenkin Hery ja sen kaiffari jeesas meita ihan vitusti. Ne ajelutti meita ympari Mataramia eri toimistoihin ja joka paikkaan. Heryn frendi kysy multa etta haluisinko vierailla sen kotikylassa, ja sinnehan mentiin. Ajettiin joku 15km pois kaupungista ja tultiin sellaseen tuhannen hengen pikkukylaan. Siella meita istu sellasen pienen olohuoneen lattialla joku kymmenen henkee ja ainakin toiset parikymmenta tyyppia seuras tapahtumia ulkopuolelta. Mulle tarjottiin jotain kylan perinneruokia. Parhaita oli sellaset oljyssa keitetyt siemenet. Heitettiin lappaa ja naurettiin porukalla mulle!!! Yks jabista oli englannin opettaja, ja se sano etta siella kay lansimaalaisia vaan noin kerran vuodessa!!! Kylla sen niiden lasten ilmeista huomaskin....Ennen Mataramista lahtoo tartti viela lahettaa Juhon surffilauta Suomeen. Kaytiin main post officessa ja sielta sanottiin etta se on liian iso ja ne ei sita pysty lahettaan. Vieressa oli Fed-exi, jossa surffilaudan lahettaminen Suomeen ois maksanu 800 euroo!!! Lauta oli maksanu sen satasen, niin olihan toi hieman liian kallista... Kaytiin viela jossain paikallisessa Shipment-liikkeessa, joka lahettaa kamaa kuutioittain. Sita kautta lahettaminen ois maksanu 300 USD. Juho oli ihan paskana ja rupes melkeen itkeen. Kyyneleet pyyhittyaan Juho paatti lahjottaa laudan Herylle. Hery oli kuitenkin jeesannu meita ihan vitusti. Lennettiin torstai-iltana Surabayaan, josta oli tarkotus jatkaa samantien kohti Jakartaa, etta ehittas siihen lauttaan. Kaikki lennot oli tietysti taynna ja ne joissa oli tilaa, oli helvetin kalliita. Bussilla ei oltas ehditty ja viimenen juna oli jo mennyt. Ei siina auttanut kun hakee Bintangit ja ruveta ettiin jotain majotusta. Tossa vaiheessa meille selvis etta Surabaya ei ollu mikaan pikkukyla, vaan Indonesian toiseksi suurin city. Tempastiin ittemme hotelliin(vanhaan sairaalaan!!!), josta oli tarkotus lahtee viela kaupungille, mutta sammuttiin molemmat onneks!!! Seuraavana paivana lahettiin saataan jatko-transportteja. Lauttafirmasta ne kerto etta seuraava lautta Medaniin lahtee 23. paiva. No ei menna lautalla sitten prkl!!!! Paatettiin menna junalla Jakartaan ja sielta lento Medaniin. Lennon bookkaaminen sujukin sitten tosi natisti!! Mentiin nettiin ja loydettiin puoli-ilmanen lento. Juhon luottokortti oli kuitenkin hotellilla ja jouduttiin lahteen hakeen sita. Ku tultiin takas niin voi arvata oliko sita lentoo enaa saatavilla!! NOUP... Sitten rupes yhteydet vittuileen ja luottokorttia ei hyvaksytty!!! Lopulta kolmen tunnin kiroilun jalkeen saatiin bookattua puoli-kallis lento Jakarta - Medan, sunnuntaille. Sitten lahettiin kattoon rautatieasemalta lippuja Jakartaan. Myyja ilmotti etta seuraava juna missa on tilaa lahtee 14. paiva tiistaina!!!! Lento olis sunnuntaina... Kysyin olisko mitaan tyylia milla paastas junalla Jakartaan ennen sunnutaita, niin sitten yllattaen loytykin tilaa samana paivana lahtevasta junasta. Hinta oli kylla aika suolanen; 30e mieheen.LP:sta oltiin luettu etta junamatka kestaa jonkun 9 tuntia. Lipussa luki kuitenkin etta 12 tuntia ja loppujen lopuksi matka kesti 15 tuntia!!! Vaunu oli periaatteessa ihan samanlainen ku Suomessakin. Ainoo ero oli etta vaunussa oli noin +15 astetta!! Viltteja olis tarvinnu enemman ku sen yhden... Ku tultiin perille niin mulla olikin kunnon flunssa ja kuumettakin(taitaa olla vielakin). Junassa oli kylla hyva tarjoilu ja oikeen telkkari. Loppumatkasta naytettiiin kaikki Roxeten musavideot! Ehdoton!!! Alkumatkasta matkustajia yritettiin saada oikeaan tunnelmaan nayttamalla joku 2006-pahimmat-junaonnettomuudet-video!!! Mielenkiintonen valinta... Sais ruveta lentokoneissakin nayttaan vastaavia!!!
Huomenna lahetaan siis aamusta Sumatralle ja siella ois tarkotus pyoria sellaset pari viikkoo. Lake Toballa tulee varmaan ainakin poikettua.
Meille ei oo vielakaan tullut kylma(paitti junassa)...Mukavaa syksyn jatkoa!!!.PS. Laitoin alle vahan kuvapaivitysta matkan varrelta...
TERIMA KASIH!!!-Tuomas-
2 kommenttia:
Jutun luettuani ihailen teidän taitoa selviytyä ongelmista. Mahtava kokemus varmaan se aito maalaiskylä. Olitte nähtävyyksiä.
Turvallista matkan jatkoa.
Love you -äitee-
Kiva on ollut lukea teitin juttuja, varmaan ootte saaneet nähdä jo monenlaista... Ei voi muuta kun ihailla teidän rohkeutta ja selviytymiskykyä.Kuvia olisi kiva nähdä viä enemmän, jos mahdollista ?
Tsempiä ja kivoja kokemuksia jatkossakin !
Terkuin, Juhon Sari- täti :)
Lähetä kommentti