13.2 Bangkok, Thailand (Juho)

Tohdiin Burma on tullut koettua ja nahtya. Luojan kiitos olen takasin sivistyksen parissa. Taytyy sanoa etta ei ollut mun maa tama Myanmar. Jos jotakin kiinnostaa menna temppeleita ihmetteleen ja yli 50 vuotiaiden travellereitten kanssa jauhaan paskaa niin Burma on sun maa! Talla hetkella istuskelen Cocon travel agent toimistolla ja odottelen kun se hakee mun liput Ranongiin. Tottakai otin tietokoneen haltuun ku se on poissa. Melkein myin yhdelle turistille liput krabille, heh... :)

Viimeksi kun kirjottelin blogia en saanut julkaistua tekstia, kun koneet temppuili ja tuli kiiru Yangon - Mandalaya bussiin. Mutta onneksi Tuappi oli backuppina ja kavi julkasemassa. Niin tosiaan Burmasta ei paassyt blogisivustolle kun Burma filtteri esti paasyn. Piti menna laittoman serverin kautta. :) Kun lahdin internet kahvilasta. Otettiin taksi Linan ja Christopherin kanssa bussiasemalle. Puolessa valissa Lina huomaa unohtaneensa kameran hotellille ja ei muuta kuin takas hakeen kamera. Olin aivan varma etta nyt myohastyttiin bussista. Taksikuski kaahasi kahtasataa joka paikkaan ja kun tultiin bussiasemalle niin bussi oli jo liikkeessa. Ei muutakuin pysaytettiin bussi ja kyytiin. Ei edes ollut lahella ja eikos se ole parempi etta bussi odottaa meita kun me odotettais bussia. Bussi oli taas Aasian malliin jainen helvetti, jossa pyori Myanmarilainen karaoke taysilla tottakai!!

Aamulla ku tultiin Mandalayahan otettiin taksikuskilta Kolmen kaupungin kiertoajelu, kuulemma tosi hyva ja vitut. Paskapakettituristi ajelu eika oikein mitaan nahtaavaa, meni kaljotteluks jossain vaiheessa ku rupes meno vituttamaan. Sen jalkeen tripista tuli paljon viihtysampi. Viimeseksi oltiin maailman pisimmalla tweak sillalla. Chritopher ja Lina vuokrasi soutubotskin siella. Ihmettelin kun niilla kestaa torkian kauan. Kun ne tuli takas ni Christopher oli aivan litimarka oli kanni paissaan tipahtanut jarveen, saatiin khylla hyvat naurut...

Meitin hotellilla oli aamupala kattoterassilla ja aamupalan jalkeen menin omaan huoneeseen niin siella oli joku hotellin jamppa. Jatka oli pollimassa mun kamoja. Voi vitun kili mika jatka. Hyvin lahella oli ettei luuvitosta naytetty jampan naamaan. Huusin naama punasena jatkan pihalle mun huoneesta. Tan jalkeen laitoin oman lukon hotellihuoneeseen ja kannoin kaikki rahat mukanani. Siita vittumaine ettei Burmassa ole automaatteja eika ne vaihda matkashekkejakaan. Joten kusessa olisit ilman rahaa siella. Saka kavi etta ilmestyin paikalle. Ton jalkeen lahdettiin Minguniin temppeleita ihmetteleen! Yritettiin ottaa lokaalibotski sinne mutta poliisi tuli ajaa meidat veneesta pihalle. Oli pakko ottaa kallis turistibotski (valtion botski). Hallitus haluaa turistien rahat suoraan ittelleen. Olisihan se paha jos muutama dollari menisi Burmalaisille. Taa on niin Burma. Mingunin jalkeen Lina lahti Inle jarvelle paivaksi. Taytyy sanoa etta meikalaiselle ei sovi tommoset nopeat paivan tripit muutaman sadan kilsan paahan. Mina ja Christopher lehdettiin Mandalaya maelle katteleen auringonlaskua ja tehtiin kokomatka liftaamalla joku 15 kilsaa matkaa. Se oli aika hauskaa. Kytattiin liikennevaloissa ja kun joku lavaauto tuli hypattiin lavalle ja menoksi. Ja kerran paastiin mopedi kyytiin. Tallain ne lokaalitkin reissaa. Kun paastiin maen juurelle ni jouduttiin kipuamaan rappusia pitkin joku puoli tuntia. Christopher oli aivan paskana, tommonen puolalainen kaupunkilaispoika tykkaa enemman kaljottelusta ja naisista, kun urheilla joten ei ihme. Sen verran vittuilin aiheesta etta voipi olla etta uusia harrastuksia rupiaa loytymaan.

Aamulla siirryttiin Baganiin jossa on yli 4400 temppelia. Tie sinne oli kuoppainen ja taidettiin muutama purokin ylittaa. Olo oli kuin tehosekottimessa olis ollut. Bussimatkan jalkeen otettiinkin kunnon younet 14 tuntia. Seuraavana aamuna vuokrattiin pyorat ja lahdettiin pyorimaan Baganin aluetta. Ja taas huomas ettei Christopher mikaan urheilija poika ole. Sano ettei ollut pyoraillyt yli kymmeneen vuoteen ja silta se meno nayttikin. Meika vaan rakatti perassa. Kaytiin kattelemassa suosituimmat temppelit ja rapsimassa kuvia. Baganissa kaikki oli paljon tiivimmassa paketissa kuin Angkor Watissa. Joten oli aika kiva polkea ympari Bagania, ei liian pitka trippi. Ja mun mielesta paljon siistimmat temppelit kuin Angkorissa. Naissa oli kultaa ja paljusti. Syotiin yhdessa ravintelissa ja kyselin omistajalta onko ollut paljon turisteja. Ei ollut ja kyselin miksei niin Christopher pikkasen vihasena sanoo mulle miks sa aina kiusaat naita paikallisia vai etko todellakaan tieda syyta. Ton jalkeen Christopher kerto mulle Japanilaisten turistien tappamis hommasta Myanmarissa. Tahan mennessa olin yrittanyt kysella ihmisilta melkein aina miksei ei ole turisteja enaan niin paljo. Ihmettelin kylla miksi kaikki meni aika hiljaseksi aina kun kyselin syyta. Meikalainen khylla osaa olla tollo valilla. Aika arka paikka tuo taitaa olla Myanmarilaisille. Ja huomaa etta ravintolat ja hotellit on kaikkialla aika tyhjillaan.Viimesena paivana Baganissa mulla oli Khyatit lopussa enka saanut vaihdettua kun mun pienet dollarit oli niin rupusiaa. Eivat vaihda mustassa porssissa kuin priima setelit. Joten pyorin viimesen paivan Baganissa rahattomana. Onneksi tapasin yhden saksalaisen toimittajan bussissa joka tarjosi mulle aterian matkalla Yangoniin ja taksin keskustaan. Toimittajat ei paase Burmaan mutta talla kaverilla oli vaarennetty tyopaikka jossain arkitehtitoimistossa. Hirveesti siita ei kannata puhua tai voi kadota jonnekin pain burmaa. Seuraavan paivan ryypiskelin Linan kanssa Yangonissa. Eka mun piti ostella tuliaisia mutta kaikki liikkeet oli kiinni kun oli Myanmarin ittepaisyyspaiva. Oltiin yhdessa baarissa mina, Lina ja Steve pelaamassa korttia. Yhtakkia poytaan rupes tulemaan kaljapulloja, seuraavasta poydasta joku kanninen Myamarin kaveri halusi tarjota. Mutta han tarjosi liikaa ja sanoimme ettei tarvita nain paljon. Ehka kaveri suuttui meille ja lahti menemaan. Sen jalkeen se tuli takasi baariin pistoolin kanssa ja istu seuraavaan poytaan. Meikalaiset lahti aika nopiasti baarista menemaan. Ei kiinnostanut jaada ihmettelemaan mita kaveri meinasi tehda pistoolin kanssa. Luulen etta taa kaveri oli joku poliisipaallikko tai jotain sellasta ja umpikannissa. Myanmar hyvasteli meidat niin ihanasti, kiitos siita! Ikina en mee takasin... Nyt oon ihanassa Bangokin vilinassa ja lahden Tuapin seuraksi Ko Phayamille tanaan. Tuomas here I come. Kahtellaan. Alla pari kuvaa reissusta.

-juho-

Christopher, Lina ja opas kiipemassa temppelille, Mandalaya.

Lina, Mandalaya.

Poijat pitkan sillan juurella, Amarapura.

Pitkalla sillalla, Amarapura.

Meitin ryhma, Migun.

Koira ja meitsi, Migun.

Polje sina poika, Bagan.

Auringonlasku Baganin tyyliin.